LP Courses /

Kirjoittaminen on juuri sinun juttusi

Kirjoittaminen ei ole helppoa ja se ei todellakaan ole aina mukavaa. Kirjoittamisen ja monien muidenkin luovien ammattien kohdalla kuulee usein sanottavan, että jos voi kuvitella ammatikseen mitä tahansa muuta, ei kannata valita kirjoittamista (tai näyttelemistä tai mistä ikinä onkaan sillä hetkellä kysymys). Tästä olen kuitenkin eri mieltä. Jos jokin vetää sinua kirjoittamaan, jos palaat siihen kerta toisensa ja nautit edes jossain määrin niistä vaikeammistakin hetkistä niin kirjoita. Silloin se on juuri sinulle ominainen ilmaisumuoto ja jokin sisältäsi haluaa tulla sanotuksi. Elämä on liian lyhyt siihen, että jättäisit tavoittelematta haaveitasi. Jos myöhemmin päädytkin tekemään jotain muuta, myös se on hyvä ja voi olla oikea valinta juuri siinä toisessa elämänvaiheessa. Mutta älä luovuta kirjoittamisesta sen takia, että voisit kuvitella tekeväsi jotain muutakin tai pelkäät, ettei juuri sinua ole luotu kirjailijaksi. Suoraan sanottuna se, ettei voisi edes kuvitella tekevänsä mitään muuta kertoo lähinnä mielikuvituksen köyhyydestä, eikä siitä, että on jotenkin paremmin varustettu kirjoittajan ammattiin kuin joku toinen.

Jatka lukemista →

Aamusivut toimivat sekä arjen että kirjoittamisen apuna

Moni meistä on kirjoittanut jossain elämänsä vaiheessa päiväkirjoja, mutta tapa unohtuu helposti arjen keskellä. Vanhoja päiväkirjoja on kuitenkin hauska lukea ja ne antavat mahdollisuuden elää hauskoja ja haikeitakin hetkiä uudelleen. Monesti kirjoittaminen on myös sillä hetkellä toiminut apukeinona asioiden käsittelemiseen. Päiväkirjan, tai itseasiassa tästä hieman tarkennetun version, aamusivujen kirjoittamisen nimeen vannoo myös luovuusopettaja Julia Cameron. Aamusivut ja päiväkirjat sopivat toki kaikille, mutta olen huomannut, että erityisesti kirjoittajat hyötyvät tällaisesta vapaammasta kirjoittamisesta ja ajatusvirrasta.

Jatka lukemista →

Kirjoittajien marraskuu

Marraskuussa pimeys alkaa helposti tuntua ahdistavalta ja luovuuskin on nollassa. Toisaalta olisi kerrankin aikaa kirjoittamiselle vauhdikkaan kesän jälkeen. Avuksi tulee NaNoWriMo eli National Novel Writing Month – haaste, jossa kirjoitetaan kuukauden aikana 50 000 sanan mittainen romaani. Yhdysvalloista alkunsa saanut NaNo on levinnyt tehokkaasti ympäri maailmaa ja osallistujia riittää paljon jo Suomestakin.

Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: Ideasta kirjaksi – miten toimii käytännössä?

Monet meistä haaveilevat kirjan kirjoittamisesta jopa vuosia, mutta jostain syystä projekti ei ota edetäkseen. Ideoita riittää, ehkä jopa useampia kirjan alkuja majailee pöytälaatikossa. Mutta arjen pyöritys vie ajan, varsinkin jos lisäksi on vielä kokopäiväinen työ tai opinnot. Mistä löytyisi aikaa kirjoittamiselle?

Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: Kustannustoimittajan tärkeys

Kirjailija suunnittelee ja kirjoittaa kirjan. Se on hänen teoksensa, hänen mielikuvituksensa ja taitonsa tuote, jota varten on istuttu tuntikausia tietokoneen ääressä. Kirjasta tulee tärkeä, usein jopa rakas. Tämä kaikki on aivan oleellista kirjoitusvaiheessa, muuten tarinan parissa ei millään jaksaisi viettää niin paljon aikaa. Samalla se kuitenkin tarkoittaa, että kirjailija on loppuvaiheessa varsin syvällä tarinassaan sekä henkilöhahmojen elämässä. Kirjaan ei saa enää otettua etäisyyttä ja on vaikea erottaa, mikä on oleellista tietoa tarinan kannalta ja mistä voisi karsia. Eikä yleensä mistään halua karsia, sillä kirjailijalle itselleen kaikki on tärkeää. Tässä vaiheessa mukaan astuu kustannustoimittaja.

Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: Tarinan päättäminen

Kirjoittamista tuskin kukaan tekee siksi, että se on helppo valinta ammatiksi. Kirjoittamisprosessi on kokonaisuudessaan haastava ja raastava, erityisesti pitkien tekstien kohdalla. Kirjoittaminen vaati sopivan yhdistelmän luovuutta ja itsekuria, heittäytymisen taitoa ja mielikuvitusta. Ja loputtomasti kärsivällisyyttä. Vaikka omasta ideastaan, tarinastaan ja henkilöistään olisi kuinka innostunut, ja niistä kannattaa olla, sillä muuten ei jaksa kovin kauaa, niihin kyllästyy väistämättä jossain vaiheessa. Tämä tapahtuu yleensä viimeistään silloin kun tarina alkaa lähestyä loppuaan. Tässä kohtaa kirjoittaja alkaa helposti kiirehtiä ja juoni, hahmot, tunnelma ja rytmi saattavat kärsiä. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta. Osa 5. Dialogin kirjoittaminen.

Dialogin kirjoittaminen on aivan oma taiteen lajinsa ja vaatii sitä, että kirjoittaja todella sukeltaa hahmonsa pään sisään. Vain näin dialogista saadaan luontevaa. Dialogin tehtävänä on elävöittää tarinaa ja samalla keskustelut kertovat lukijalle lisää henkilöiden luonteesta. Keskustelut ovat vaihtoehtoinen tapa jakaa lukijalle informaatiota ja kuljettaa tarinaa.

Dialogia kirjoitetaan yleensä sellaisiin kohtiin, jotka ovat draamallisia tilanteita. Usein niihin liittyy pieni tai suurempi konflikti ja tämän takia tapahtumat on päätetty kirjoittaa kohtauksen muotoon eikä tiivistelmäksi. Keskustelun lomassa henkilöistä paljastuu usein uusia puolia ja tunnetiloja. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta. Osa 4: Kertojan valitseminen.

Tarinassa voi olla useita erityyppisiä kertojia. Kaksi yleisintä ovat luultavasti kaikkitietävä kertoja ja minä-kertoja. Ulkopuolinen kertoo tarinaa laajemmasta näkökulmasta. Hän tietää tarinan kaikki käänteet ja tapahtumat, niiden syyt ja seuraukset. Minä-kertoja taas on useimmiten tarinan päähenkilö.

Näin tarinaa kertoisi kaikkitietävä kertoja:

Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: osa 2. Henkilöiden kehittely.

Fiktiota kirjoitettaessa on erittäin tärkeää, että kirjoittajana todella tunnet hahmosi. Ei riitä, että tiedä mitä heille tarinassa tapahtuu tai mitä he tekevät, vaan sinun täytyy tietää heidän koko henkilöhistoriansa. Vain näin pystyt uskottavasti selittämään, miksi he reagoivat tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Kaikki tämä tieto ei kuitenkaan päädy selitettynä tarinaan, vaan lukijat oppivat hahmoista heidän käytöksensä kautta, mutta kirjoittajan täytyy todella ystävystyä hahmojensa kanssa. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: osa 2. Tarinan suunnittelu

On helpompaa kirjoittaa kokonainen ja mukanaan vievä tarina, kun sen on suunnitellut huolellisesti. Tässä todellakin pätee sanonta siitä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tarina pitäisi keksiä suoraviivaisesti alusta loppuun. Kohtaukset ja juonen voi hahmotella missä vaiheessa tahansa ja niitä voi siirrellä ja kokeilla, toimisivatko ne paremmin jossain toisessa järjestyksessä. Hyvin suunniteltu tarina ei myöskään jää yhtä helposti jumiin. Vaikka ei kokonaista tarinaa saisikaan suunniteltua, on hyvä laittaa kohdilleen ainakin selkeä alku, keskikohta ja loppu. Jatka lukemista →