LP Courses /

Kirjoittamisesta: Ideasta kirjaksi – miten toimii käytännössä?

Monet meistä haaveilevat kirjan kirjoittamisesta jopa vuosia, mutta jostain syystä projekti ei ota edetäkseen. Ideoita riittää, ehkä jopa useampia kirjan alkuja majailee pöytälaatikossa. Mutta arjen pyöritys vie ajan, varsinkin jos lisäksi on vielä kokopäiväinen työ tai opinnot. Mistä löytyisi aikaa kirjoittamiselle?

Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: Kustannustoimittajan tärkeys

Kirjailija suunnittelee ja kirjoittaa kirjan. Se on hänen teoksensa, hänen mielikuvituksensa ja taitonsa tuote, jota varten on istuttu tuntikausia tietokoneen ääressä. Kirjasta tulee tärkeä, usein jopa rakas. Tämä kaikki on aivan oleellista kirjoitusvaiheessa, muuten tarinan parissa ei millään jaksaisi viettää niin paljon aikaa. Samalla se kuitenkin tarkoittaa, että kirjailija on loppuvaiheessa varsin syvällä tarinassaan sekä henkilöhahmojen elämässä. Kirjaan ei saa enää otettua etäisyyttä ja on vaikea erottaa, mikä on oleellista tietoa tarinan kannalta ja mistä voisi karsia. Eikä yleensä mistään halua karsia, sillä kirjailijalle itselleen kaikki on tärkeää. Tässä vaiheessa mukaan astuu kustannustoimittaja.

Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: Tarinan päättäminen

Kirjoittamista tuskin kukaan tekee siksi, että se on helppo valinta ammatiksi. Kirjoittamisprosessi on kokonaisuudessaan haastava ja raastava, erityisesti pitkien tekstien kohdalla. Kirjoittaminen vaati sopivan yhdistelmän luovuutta ja itsekuria, heittäytymisen taitoa ja mielikuvitusta. Ja loputtomasti kärsivällisyyttä. Vaikka omasta ideastaan, tarinastaan ja henkilöistään olisi kuinka innostunut, ja niistä kannattaa olla, sillä muuten ei jaksa kovin kauaa, niihin kyllästyy väistämättä jossain vaiheessa. Tämä tapahtuu yleensä viimeistään silloin kun tarina alkaa lähestyä loppuaan. Tässä kohtaa kirjoittaja alkaa helposti kiirehtiä ja juoni, hahmot, tunnelma ja rytmi saattavat kärsiä. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta. Osa 5. Dialogin kirjoittaminen.

Dialogin kirjoittaminen on aivan oma taiteen lajinsa ja vaatii sitä, että kirjoittaja todella sukeltaa hahmonsa pään sisään. Vain näin dialogista saadaan luontevaa. Dialogin tehtävänä on elävöittää tarinaa ja samalla keskustelut kertovat lukijalle lisää henkilöiden luonteesta. Keskustelut ovat vaihtoehtoinen tapa jakaa lukijalle informaatiota ja kuljettaa tarinaa.

Dialogia kirjoitetaan yleensä sellaisiin kohtiin, jotka ovat draamallisia tilanteita. Usein niihin liittyy pieni tai suurempi konflikti ja tämän takia tapahtumat on päätetty kirjoittaa kohtauksen muotoon eikä tiivistelmäksi. Keskustelun lomassa henkilöistä paljastuu usein uusia puolia ja tunnetiloja. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta. Osa 4: Kertojan valitseminen.

Tarinassa voi olla useita erityyppisiä kertojia. Kaksi yleisintä ovat luultavasti kaikkitietävä kertoja ja minä-kertoja. Ulkopuolinen kertoo tarinaa laajemmasta näkökulmasta. Hän tietää tarinan kaikki käänteet ja tapahtumat, niiden syyt ja seuraukset. Minä-kertoja taas on useimmiten tarinan päähenkilö.

Näin tarinaa kertoisi kaikkitietävä kertoja:

Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: osa 2. Henkilöiden kehittely.

Fiktiota kirjoitettaessa on erittäin tärkeää, että kirjoittajana todella tunnet hahmosi. Ei riitä, että tiedä mitä heille tarinassa tapahtuu tai mitä he tekevät, vaan sinun täytyy tietää heidän koko henkilöhistoriansa. Vain näin pystyt uskottavasti selittämään, miksi he reagoivat tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Kaikki tämä tieto ei kuitenkaan päädy selitettynä tarinaan, vaan lukijat oppivat hahmoista heidän käytöksensä kautta, mutta kirjoittajan täytyy todella ystävystyä hahmojensa kanssa. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: osa 2. Tarinan suunnittelu

On helpompaa kirjoittaa kokonainen ja mukanaan vievä tarina, kun sen on suunnitellut huolellisesti. Tässä todellakin pätee sanonta siitä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tarina pitäisi keksiä suoraviivaisesti alusta loppuun. Kohtaukset ja juonen voi hahmotella missä vaiheessa tahansa ja niitä voi siirrellä ja kokeilla, toimisivatko ne paremmin jossain toisessa järjestyksessä. Hyvin suunniteltu tarina ei myöskään jää yhtä helposti jumiin. Vaikka ei kokonaista tarinaa saisikaan suunniteltua, on hyvä laittaa kohdilleen ainakin selkeä alku, keskikohta ja loppu. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: Osa 1. Idea ja sen suunnittelu

Kirjoittamiseen pätee sama sääntö kuin moneen muuhunkin asiaan: harjoitus tekee mestarin, tai ainakin kehittää kirjoittajana. Sanat ovat avain mielikuvituksen maailmaan ja parhaimmillaan voit koskettaa sanoillasi myös muita ihmisiä ja muuttaa siten maailmaa. Kirjoittamisen taito onkin sanojen käyttämisen taitoa. Kirjoittamisessa rajana on vain mielikuvitus. Kirjoittaessa sinulla on mahdollisuus luoda kokonaan uusia maailmoja omine seikkailuineen ja ihmiskohtaloineen. Voit herättää henkiin menneisyyden ja muistot tai pohtia tulevaa. Kirjoittamaan voi oppia jokainen joka haluaa, se on taito siinä missä mikä tahansa muukin.

Jatka lukemista →