All posts in kulttuuri

Kirjoittaminen on juuri sinun juttusi

Kirjoittaminen ei ole helppoa ja se ei todellakaan ole aina mukavaa. Kirjoittamisen ja monien muidenkin luovien ammattien kohdalla kuulee usein sanottavan, että jos voi kuvitella ammatikseen mitä tahansa muuta, ei kannata valita kirjoittamista (tai näyttelemistä tai mistä ikinä onkaan sillä hetkellä kysymys). Tästä olen kuitenkin eri mieltä. Jos jokin vetää sinua kirjoittamaan, jos palaat siihen kerta toisensa ja nautit edes jossain määrin niistä vaikeammistakin hetkistä niin kirjoita. Silloin se on juuri sinulle ominainen ilmaisumuoto ja jokin sisältäsi haluaa tulla sanotuksi. Elämä on liian lyhyt siihen, että jättäisit tavoittelematta haaveitasi. Jos myöhemmin päädytkin tekemään jotain muuta, myös se on hyvä ja voi olla oikea valinta juuri siinä toisessa elämänvaiheessa. Mutta älä luovuta kirjoittamisesta sen takia, että voisit kuvitella tekeväsi jotain muutakin tai pelkäät, ettei juuri sinua ole luotu kirjailijaksi. Suoraan sanottuna se, ettei voisi edes kuvitella tekevänsä mitään muuta kertoo lähinnä mielikuvituksen köyhyydestä, eikä siitä, että on jotenkin paremmin varustettu kirjoittajan ammattiin kuin joku toinen.

Jatka lukemista →

Aamusivut toimivat sekä arjen että kirjoittamisen apuna

Moni meistä on kirjoittanut jossain elämänsä vaiheessa päiväkirjoja, mutta tapa unohtuu helposti arjen keskellä. Vanhoja päiväkirjoja on kuitenkin hauska lukea ja ne antavat mahdollisuuden elää hauskoja ja haikeitakin hetkiä uudelleen. Monesti kirjoittaminen on myös sillä hetkellä toiminut apukeinona asioiden käsittelemiseen. Päiväkirjan, tai itseasiassa tästä hieman tarkennetun version, aamusivujen kirjoittamisen nimeen vannoo myös luovuusopettaja Julia Cameron. Aamusivut ja päiväkirjat sopivat toki kaikille, mutta olen huomannut, että erityisesti kirjoittajat hyötyvät tällaisesta vapaammasta kirjoittamisesta ja ajatusvirrasta.

Jatka lukemista →

Kirjoittajien marraskuu

Marraskuussa pimeys alkaa helposti tuntua ahdistavalta ja luovuuskin on nollassa. Toisaalta olisi kerrankin aikaa kirjoittamiselle vauhdikkaan kesän jälkeen. Avuksi tulee NaNoWriMo eli National Novel Writing Month – haaste, jossa kirjoitetaan kuukauden aikana 50 000 sanan mittainen romaani. Yhdysvalloista alkunsa saanut NaNo on levinnyt tehokkaasti ympäri maailmaa ja osallistujia riittää paljon jo Suomestakin.

Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: Ideasta kirjaksi – miten toimii käytännössä?

Monet meistä haaveilevat kirjan kirjoittamisesta jopa vuosia, mutta jostain syystä projekti ei ota edetäkseen. Ideoita riittää, ehkä jopa useampia kirjan alkuja majailee pöytälaatikossa. Mutta arjen pyöritys vie ajan, varsinkin jos lisäksi on vielä kokopäiväinen työ tai opinnot. Mistä löytyisi aikaa kirjoittamiselle?

Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: Kustannustoimittajan tärkeys

Kirjailija suunnittelee ja kirjoittaa kirjan. Se on hänen teoksensa, hänen mielikuvituksensa ja taitonsa tuote, jota varten on istuttu tuntikausia tietokoneen ääressä. Kirjasta tulee tärkeä, usein jopa rakas. Tämä kaikki on aivan oleellista kirjoitusvaiheessa, muuten tarinan parissa ei millään jaksaisi viettää niin paljon aikaa. Samalla se kuitenkin tarkoittaa, että kirjailija on loppuvaiheessa varsin syvällä tarinassaan sekä henkilöhahmojen elämässä. Kirjaan ei saa enää otettua etäisyyttä ja on vaikea erottaa, mikä on oleellista tietoa tarinan kannalta ja mistä voisi karsia. Eikä yleensä mistään halua karsia, sillä kirjailijalle itselleen kaikki on tärkeää. Tässä vaiheessa mukaan astuu kustannustoimittaja.

Jatka lukemista →

Kuinka paljon sinun pitää kirjoittaa, jos haluat saada kirjan valmiiksi?

Eli kuinka paljon pitäisi kirjoittaa, että siinä olisi mitään järkeä ja siitä voisi joskus vielä tullakin jotain. Moni kirjan kirjoittamisesta haaveileva pohtii tätä jatkuvasti ja kirjoittaminen jää, sillä aikaa ei tunnu olevan. Silloinkin kun vapaa-aikaa olisi, haluaa joskus kuitenkin rentoutua eikä istua koneella koko iltaa työpäivän päätteeksi. Ehkä kerran viikossa saat itsestäsi sen verran irti, että istahdat kirjoittamaan, mutta nopeasti ajatukset siitä, mitä järkeä kirjoittamisessa tällä tahdilla on ottavat vallan. Lisäksi esteeksi tulevat toki kaikki muut arjen asiat: koti, lapset, koira, työt, muut harrastukset… Miten ammattimainen asenne kirjoittamiseen täytyy ottaa?

Huomenna ei ole parempi aika, eikä ensi vuonnaHuomenna ei ole parempi aika, eikä ensi vuonna

Sinulla on siis idea, jonka haluat kirjoittaa kirjaksi. Mietit sitä, puhut siitä ystävillesi tai kumppanillesi ja tunnet toisinaan epämääräistä huonoa omaatuntoa tai haikeutta siitä, että projekti ei tunnu edistyvän. Haaveilet ajasta sitten joskus, jolloin on aikaa kirjoittaa. Eläkkeellä, tai edes sitten kun lapset ovat isompia tai kun olet edennyt työurallasi johonkin tiettyyn pisteeseen. Sitten voit ottaa aikaa kirjoittamiselle. Tavallaan hyvä suunnitelma, mutta surullinen tosiasia on, että elämä harvemmin sujuu suunnitelmien mukaan. Huomiseksi, ensi viikolle tai ensi vuodeksi lykätty asia jää luultavasti tekemättä, sillä silloin elämä tarjoaa taas uusia haasteita. Yksi hankalimmista asioista kirjoittamisessa onkin se, että elämä tulee tuskin koskaan tarjoamaan täydellistä hetkeä, jolloin sinulla olisi tarpeeksi ja rahaa ottaa panostaa vain kirjoittamiseen ilman muita häiriöitä.

Eroon syyllisyydestä

Yllättäen suurin este kirjoittamiselle ei useinkaan ole se, ettei aikaa missään välissä olisi, vaan syyllistymisemme siitä, että emme ole aloittaneet kirjoittamista aiemmin. Tämä on täysin turha tapa käyttää aikaa, sillä ei ole väliä mitä olet aiemmin tehnyt kirjoittamisesi eteen. Jos haluat kirjoittaa, aloita nyt. Kirjoittaminen, kuten mikä tahansa luova tekeminen, vaatii edes jollain tavalla rentoutuneen mielen. Toisaalta kirjoittaminen on myös vaativaa ja harva edes pystyy tuottamaan luovaa tekstiä kahdeksaa tuntia päivässä. Miksi vaatisit sellaista siis itseltäsi?

Syyllisyyttä saattaa aiheuttaa myös se, että arjessamme on liian monta asiaa jotka pitäisi ehtiä hoitaa. Kirjoittamiselle on vaikea ottaa aikaa, jos sen määrittelee turhuudeksi tai laiskotteluksi. Idea kirjasta on kuitenkin tullut mieleesi syystä ja olet sille velkaa sen, että annat kirjalle mahdollisuuden syntyä. Se onnistuu kuitenkin myös pienemmillä panostuksilla kuin saatat luulla.

Oletko luonteeltasi maratoonari vai pikajuoksijaOletko luonteeltasi maratoonari vai pikajuoksija?

Sinulle ei siis ole aikaa kirjoittaa? Päivät täyttyvät ja vapaata aikaa jää korkeintaan tunti. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että se ei haittaa. Etkä ole tilanteessa yksin. Monet ovat pohtineet samoja asioita aiemmin ja tämän seurauksensa tarjolla on myös ratkaisuja. Ensimmäinen askel on lakata vertaamasta itseäsi niihin mielikuviin, joita sinulla kirjailijoista saattaa olla. Harva ammattimainenkaan kirjailija pystyy kirjoittamaan häiriöttä kahdeksaa tuntia päivässä ja valmistamaan romaanin suunnitelmien mukaan. Nopea tahti ei myöskään tarkoita automaattisesti parempaa romaania. Löydä oma tapasi kirjoittaa. Nopeille sprinttereille on tarjolla jo aiemmin mainittu kirjoitushaaste NaNoWriMo, jossa kirjoittamiseen sitoudutaan kuukaudeksi. Kuukaudessa siis tehdään ensimmäinen versio romaanista, jota voi sen jälkeen editoida. Työskentely on kuitenkin huomattavasti helpompaa, kun on saanut paperille tarinan edes pääpiirteissään.

Niille, jotka eivät koe kuukauden kirjoitusurakkaa omakseen kirjailija Chuck Wendig tarjoaa erilaista ratkaisua. Jos NaNoWriMo on sprintti, Wendigin kirjoitushaaste on maraton. Hän käskee kirjoittamaan 350 sanaa joka arkipäivä vuoden ajan. Tällä metodilla sinulla on vuoden lopussa koossa 91 000 sanaa tulevaa kirjaasi varten. Se on todella paljon, mitä luultavimmin kokonainen ensimmäinen versio kirjasta.

 

Wendigin ohjeet kirjoittajille

Wendig muistuttaa, että erityisesti kotona kirjoittaville keskittyminen voi olla haastavaa. Hän korostaakin pitkien kirjoituspätkien sijasta kirjoittamisen jatkuvuutta ja rutiinia. Wendig kannustaa kirjoittamaan 350 sanaa jokaisena arkipäivänä. Yhden vuoden ajan. Ilman tekosyitä, ilman väliin jätettyjä päiviä. Idea on siinä, että 350 sanaa on itseasiassa todella vähän. Parhaimpina päivinä se vaatii 15 minuuttia aikaasi, toisina päivinä voi kulua enemmän.

Wendig kehottaa ankaruuteen itseään kohtaanWendig kehottaa ankaruuteen itseään kohtaan. Kun tavoite on asetettu, siinä tulee pysyä. Mikään tekosyy ei ole hyväksyttävä, eikä päiviä voi jättää välistä. Jos jostain syystä joku päivä jäisi välistä, seuraavana päivänä kirjoitettavana on 700 sanaa. Joka on edelleen varsin hallittava määrä. Wendig lupaa, että rutiinin karttuessa huomaat, että useimpina päivinä haluatkin kirjoittaa enemmän kuin vaaditut sanat. Vaikka Wendig ei hyväksy asioiden lykkäämistä, hän kehottaa palkitsemaan itseä kirjoitusharjoituksen jälkeen.

Sillä 350 sanaa todella riittää, sen jälkeen voit nauttia vapaa-ajasta ja toisaalta rentoutuminen kirjoittamisen välissä on myös tarpeellista luovuuden säilyttämiseksi. Älä vaadi itseltäsi tässä kohtaa enää suorittamista. Itse tykkään rentoutua esimerkiksi pelaamalla joko PokerStarsin nettipelejä tai uppoutumalla hetkeksi PlayStationin maailmaan, koska ne ovat mukavaa vastapainoa tekstinkäsittelylle. Toisille liikunta ajaa saman asian. Pääasia on kuitenkin, että päivän kirjoitushaaste on täytetty ja voit viettää vapaa-aikaasi ilman syyllisyyttä, tietäen, että kirjasi etenee. Paljon mukavampaa näin päin, eikö niin?

Onnistuminen on valintoja

Fakta toki on, että eri metodeista huolimatta päivässä on rajallinen määrä tunteja. Kaikkea ei ehdi ja mikäli kirjoittaminen on sinulle tärkeää, joudut valitsemaan sen joidenkin muiden vapaa-ajan aktiviteettien ylitse. Kyseessä on hieman sama tilanne kuin ihmisellä, joka harrastaa aktiivisesti jotakin liikuntalajia. Jos treenejä viisi kertaa viikossa, tarkoittaa se väistämättä vähemmän television katselua. Motivoivaa voi olla kuitenkin se, että pitämällä päämäärän kirkkaana mielessä, tiedät olevassa oikealla tiellä kirjailijaksi. Omaa edistymistä kannattaa seurata vaikkapa Excel-taulukon tai kalenterin avulla. Tämä myös auttaa pysymään tavoitteessa, sillä kukapa haluaisi katkaista hyvin sujunutta haastetta esimerkiksi 30 onnistuneen päivän jälkeen. Kohti kokonaista romaania siis!

Kirjoittamisesta: Tarinan päättäminen

Kirjoittamista tuskin kukaan tekee siksi, että se on helppo valinta ammatiksi. Kirjoittamisprosessi on kokonaisuudessaan haastava ja raastava, erityisesti pitkien tekstien kohdalla. Kirjoittaminen vaati sopivan yhdistelmän luovuutta ja itsekuria, heittäytymisen taitoa ja mielikuvitusta. Ja loputtomasti kärsivällisyyttä. Vaikka omasta ideastaan, tarinastaan ja henkilöistään olisi kuinka innostunut, ja niistä kannattaa olla, sillä muuten ei jaksa kovin kauaa, niihin kyllästyy väistämättä jossain vaiheessa. Tämä tapahtuu yleensä viimeistään silloin kun tarina alkaa lähestyä loppuaan. Tässä kohtaa kirjoittaja alkaa helposti kiirehtiä ja juoni, hahmot, tunnelma ja rytmi saattavat kärsiä. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta. Osa 5. Dialogin kirjoittaminen.

Dialogin kirjoittaminen on aivan oma taiteen lajinsa ja vaatii sitä, että kirjoittaja todella sukeltaa hahmonsa pään sisään. Vain näin dialogista saadaan luontevaa. Dialogin tehtävänä on elävöittää tarinaa ja samalla keskustelut kertovat lukijalle lisää henkilöiden luonteesta. Keskustelut ovat vaihtoehtoinen tapa jakaa lukijalle informaatiota ja kuljettaa tarinaa.

Dialogia kirjoitetaan yleensä sellaisiin kohtiin, jotka ovat draamallisia tilanteita. Usein niihin liittyy pieni tai suurempi konflikti ja tämän takia tapahtumat on päätetty kirjoittaa kohtauksen muotoon eikä tiivistelmäksi. Keskustelun lomassa henkilöistä paljastuu usein uusia puolia ja tunnetiloja. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta. Osa 4: Kertojan valitseminen.

Tarinassa voi olla useita erityyppisiä kertojia. Kaksi yleisintä ovat luultavasti kaikkitietävä kertoja ja minä-kertoja. Ulkopuolinen kertoo tarinaa laajemmasta näkökulmasta. Hän tietää tarinan kaikki käänteet ja tapahtumat, niiden syyt ja seuraukset. Minä-kertoja taas on useimmiten tarinan päähenkilö.

Näin tarinaa kertoisi kaikkitietävä kertoja:

Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin. Jatka lukemista →

Kirjoittamisesta: osa 2. Henkilöiden kehittely.

Fiktiota kirjoitettaessa on erittäin tärkeää, että kirjoittajana todella tunnet hahmosi. Ei riitä, että tiedä mitä heille tarinassa tapahtuu tai mitä he tekevät, vaan sinun täytyy tietää heidän koko henkilöhistoriansa. Vain näin pystyt uskottavasti selittämään, miksi he reagoivat tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Kaikki tämä tieto ei kuitenkaan päädy selitettynä tarinaan, vaan lukijat oppivat hahmoista heidän käytöksensä kautta, mutta kirjoittajan täytyy todella ystävystyä hahmojensa kanssa. Jatka lukemista →