LP Courses /

Kirjoittamisesta. Osa 5. Dialogin kirjoittaminen.

Dialogin kirjoittaminen on aivan oma taiteen lajinsa ja vaatii sitä, että kirjoittaja todella sukeltaa hahmonsa pään sisään. Vain näin dialogista saadaan luontevaa. Dialogin tehtävänä on elävöittää tarinaa ja samalla keskustelut kertovat lukijalle lisää henkilöiden luonteesta. Keskustelut ovat vaihtoehtoinen tapa jakaa lukijalle informaatiota ja kuljettaa tarinaa.

Dialogia kirjoitetaan yleensä sellaisiin kohtiin, jotka ovat draamallisia tilanteita. Usein niihin liittyy pieni tai suurempi konflikti ja tämän takia tapahtumat on päätetty kirjoittaa kohtauksen muotoon eikä tiivistelmäksi. Keskustelun lomassa henkilöistä paljastuu usein uusia puolia ja tunnetiloja.

Dialogi on yksi kirjojen tärkeimmistä ominaisuuksista. Toki on olemassa joitain kirjoja joissa ei ole lainkaan dialogia, mutta tällöin lukeminen tuntuu helposti raskaalta ja tarina vaikeammin seurattavalta. Henkilöihin on myös silloin paljon vaikeampi samastua.

Rytmiä ja vaarallisia tilanteita

Hyvä dialogi on usein rytmiltään nopeaa ja iskevää. Pitkät kuvailut kannattaa jättää toiseen kohtaan kerrontaa. Dialogin voi kuvitella myös tietynlaiseksi valtapeliksi, jossa valta saattaa myös vaihtua kesken keskustelun ja keskustelijat pyrkivät vuorotellen valta-asemaan. Tässä mielessä dialogi on ennen kaikkea toimintaa ja tilanteet saattavat edetä paljon nopeammin dialogin aikana kuin tavallisessa kerronnassa. Dialogi on syytä pitää tehokkaana ja siksi siitä yleensä karsitaan pois kaikki turha, joka ei tuo lukijalle jotain lisätietoa henkilöistä tai tapahtumista.

Dialogissa voi hyödyntää puhekieltä, jolloin pääsee avaamaan henkilön persoonaa esimerkiksi murteen tai persoonallisten sanontojen kautta, tai kirjakielisenä. Vaikka dialogi kirjoitettaisiin puhekielisenä, ei se silti esiinny aivan samanlaisena kuin oikeasti puhutut repliikit. Kirjoitetussa tekstissä pyritään poistamaan turhaa toistoa ja liialliset välisanat, kuten paljon puhekielessä käytetyt ”niinku”, ”mutku”, ”kato” ja ”tota”.

Dialogin avulla kuvataan puhujien sosiaalisia suhteita ja tilanteiden dynamiikkaa ja sen takia se on myös yksi kirjojen tärkeimmistä ominaisuuksista. Lukijan kannalta dialogi on usein helppolukuisempaa ja keventää lukukokemusta. Kirjoittajalle se taas voi olla kirjan haastavin osuus.

Kuvittele teksti puhutuksi

Monia kirjoittajia helpottaa se, että he kuvittelevat keskustelun päässään ääneen puhutuksi. Tällöin juttelun rytmiin on helpompi päästä. Dialogin kirjoittamista voikin pohtia, kuinkas muuten, kuin toisten juttelua kuuntelemalla. Kun kuuntelee keskittyneesti sitä, miten ihmiset toistensa kanssa kommunikoivat, saa saman luontevuuden helpommin siirrettyä tekstiinkin. Jos jollekin esimerkiksi keskustelun lomassa esitetään peräkkäin useita kysymyksiä, on paljon todennäköisempää että henkilö vastaa ensimmäisenä viimeiseksi esitettyyn kysymykseen ja jopa unohtaa jonkun kysymyksen välistä. Jos kirjoittaja keskittyy dialogiin ainoastaan kirjoitettuna tekstinä, saattavat tällaiset huomiot helposti unohtua.

Dialogin lomaan osa kirjoittajista lisää mielellään myös merkinnän tyylistä, jolla kyseinen lause sanottiin. Jutta saattoi esimerkiksi huutaa, virkkoa, kysyä, ällistellä, puolustautua tai naurahtaa sanomansa asian. Tässä palataan taas kirjoittajan omiin mieltymyksiin, mutta liikaa näitä kuvailuja ei kannata viljellä. Lukija nauttii myös siitä, miten hänen oma mielikuvituksensa täydentää hahmoja. Lisäksi vihjeitä hahmojen luonteesta ja käytöksestä voi antaa myös hienovaraisemmin.

Kappalejako

Vaikka dialogin kirjoittamisessa ratkaisee ennen kaikkea sisältö, on hyvä oppia alusta asti myös asettelemaan dialogi oikein. Lähes aina dialogi aloittaa oman kappaleensa. Mikäli henkilö tekee jotain sanomansa asian jälkeen, voi tämän toiminnan sijoittaa samaan kappaleeseen, esimerkiksi näin: Liisa pyyhkäisi hikipisaran otsaltaan. ”Kuuma päivä”, hän sanoi. Tämän tavan hyvä puoli on myös se, että lukija tietää saman tien kuka puhuu eikä jokaisen repliikin kohdalla tarvitse mainita puhujaa, vaikka heitä olisi useampikin.  Dialogin voi merkitä halunsa mukaan lainausmerkeillä tai repliikkiviivoilla, tai jättää joissain tapauksissa kokonaan merkitsemättä.

Comments are closed.